Mylly pyörii.

Kuluva kesä onkin mennyt kivasti, normaalistihan olohuoneeni ikkunoista paistaisi kesäinen aurinko sisään joka lämmittäisi huoneistoni yli kolmeenkymmeneen celsius asteeseen, mutta kiitokset isännöitsijälleni jonka pressuviritelmät estävät auringonvalon pääsyn kokonaan olohuoneeseeni.
Eipä ole paljoa kesäistä viilistä taikka tuoksuvaa puutarhaa ikkunoistani näkynyt,
saatikka pelkoa siitä että ”joutuisi” ihan grillailemaan omalla patiollaan.

Joka tapauksessa, huomasin viikonlopun aikana pitkästä aikaa työntohinaa ja pauketta patioltani. Olivatpahan ihan äijä voimin hakkaamassa paskaksi pationi laatoitusta. Parina päivänä ikkunoistani näkyi pelkästään leijuvaa betoni pölyä ja kuului raastavaa betonimyllyn kolinaa. Nyt päiviä myöhemmin pölynkin laskeuduttua, huomaan ennen niin kauniin laatoitukseni päälle ilmestyneen ruman betonista valetun laatan.
Mikähän idea tässäkin mahtaa taas olla.

Pysähtykääpä lukijani miettimään hetkeksi miten voikaan olla mahdollista Suomessa,
että takapihallenne, teidän patioillenne, kiinni olohuoneenne ikkunaan pystytään
rakentelemaan ja kyhäämään kuukausitolkulla ihan mitä sattuu, siitä lupaa teiltä
mitenkään kysymättä.

Käsittääkseni muualla suuremmassa maailmassahan tämä ei ihan näinkään helposti onnistuisi..

Tasaista.

Taistelurintamallani on tasaista, en ole juuri blogiini kirjoitellut muutamiin päiviin, koska yksinkertaisesti mitään ei ole tapahtunut. Asiat junnaavat paikallaan ja kaikki kirjoittamani tapahtumat ovat ennallaan. Kirjoitan tänne heti kun jotain muutoksia tapahtuu jossain.. niitä tässä odotellessa..

ps: en nää ulos takapihani ikkunoista vieläkään..

Kaupantekoa.

Vihdoinkin sain jotain asiakirjoja osakkeeni myyntiin, osan niistä joita jo vuoden taloyhtiöltä ja isännöitsijältä olemme pyydelleet, kuten isännöitsijätodistuksen, jota tarvitaan asiallisissa asuntokaupoissa ja josta selviää osakkeen sekä taloyhtiön olennaiset tiedot.

Periaatteessa voisin ruveta kauppaamaan asuntoani, mutta jokin mättää vielä melkoisesti, kyseinen lippu on kirjoitettu väärin. Lipukkeen mukaan omistamastani osakkeesta puuttuu sen todellisista tiedoista poiketen 11 neliötä. Kaikessa röyhkeydessään isännöitsijäni on "kaapannut" itselleen yhden huoneistani, juuri sen josta olen aikaisemminkin blogissani kirjoittanut.

En voi tyytyä tähänkään ratkaisuun, monikin jo varmaan luovuttaisi, nielisi asian itselleen tappiona ja poistuisi vähin äänin kulmilta pyörimästä, mutta minä en. Käännän ne viimeiset kivetkin, jotka tämän asian ratkaisemiseen tarvitaan.

Jotain mätää.

Posteljooni oli kantanut laatikkooni postia Poliisilta. Kirjeessä kerrotaan poliisin esitutkinnan päätökset ja ne ovat seuraavat.

Esitutkinnassa saadun selvityksen perusteella ei ole syytä epäillä "henkilön" oikeudettomasti ja vahingoittamistarkoituksessa kaivaneen piha-aluetta sekä estämällä osakkeen takapihalle kulkua.

Esitutkinnassa saadun selvityksen perusteella ei ole syytä epäillä "henkilön" syyllistyneen ilmoitettuihin rikoksiin.

-Aika tyhjentävä vastaus, eikö?.

Arvon muut osakkeenomistajat ja blogini lukijat, ensi kerralla mennessänne patioillenne nauttikaa siitä kuin viimeistä kertaa, sillä se saattaa todellakin olla jo huomenna toisen henkilön täysipäiväisessä käytössä. Näyttääpi nopeasti siltä, että taloyhtiöiden hallitukset voivat tehdä ihmeellisiä päätöksiä kysymättä tai mitenkään ilmoittamatta niistä muille osakkeenomistajille. - ja Poliisi vielä tämän siunaa.

Ensimmäinen yhteys

Hienoa! eipä ole vielä posteljoonini tuonut ylimääräisiä lippuja ja lappuja, mutta kerronpahan tarinaani kuitenkin.

Päätinpä taas värjäillä hiuksiani, tökkäsin tarvittavat "kemikaalit" päähän ja jätin vaikuttamaan, parinkymmenen minuutin päästä viiletin suihkuun ja väänsin hanat kaakkoon, noin minuutin kuluttua hanan avaamisesta VETENI KATKAISTIIN!.
Täytyy sanoa, siinä vaiheessa vilisi ajatus jos toinenkin nupissani!. Huudettuani kovaa ja korkealta kaikki maailman VOIMA-sanat jotka ikinä keksin, vetäisin päälleni kylpytäkin ja ryntäsin värit päästäni lennellen pihani lävitse, isännöitsijäni luokse. Isännöitsijäni tuli vastaan ovellensa säikähtäneenä ja kerrankin kuunteli hetken hiljaisena miehenä ajatuksiani, jotka hänelle kovalla äänellä ovenraosta "ilmoitin". Hetken painittuamme ja huudettuamme oven molemmin puolin, tilanne yllättäen rauhoittui kuin taikaiskusta.

Räjähtävällä käytökselläni olin saanut aikaiseksi ensimmäisen yhteyden isännöitsijääni, keskustelimme normaalisti ja asiallisesti siis ensimmäistä kertaa. Pikaisen "rupattelumme" päätökseksi isännöitsijäni lupasi kytkeä välittömästi veden takaisin asuntooni.

Nyt jälkeenpäin hiukset onnistuneesti värjättyinä, hymyilen leveästi "saavutukselleni", pidän jopa hetken ala-arvoista isännöitsijääni ihmisenä...

Portinvartija

Viikko 18. Sopivasti ennen työläisten juhlaa eli vappua saan isännöitsijäni kimppuuni, hän miltei hyökkää lähtevän autoni konepelille korvat savuten, avaan ikkunan ja kuuntelen tämänkertaisen sanoman sisällön. Keskustelumme sujuu jo opituilla tavoilla, aluksi hän huutaa ja minä kuuntelen, sitten minä kerron ja hän kuuntelee hetken, lopuksi hän huutaa lisää ja minä kyllästyn poistuen paikalta.

"Sanoman" sisältö jäi kuitenkin mieleeni ja on yllättävä, tällä kertaa se kohdistuu ystäviini jotka käyvät luonani kyläilemässä ja viettämässä lomiansa. Haukuttuaan heistä monet, hän määrää, että jokaisesta "hiipparista" täytyy tehdä hänelle ilmoitus. Ai, että ihan ilmoitus ystävistäni, sen verran asioista tajuavana tiedän, että isännöitsijälle täytyy tehdä talon asukkaista jonkinmoinen ilmoitus, mutta että ystävistänikin, menee jo yli hilseeni.
"Keskustelumme" lopuksi, tuttuun tapaansa isännöitsijäni uhkaa taas aloittavansa vesiputkiremontin ja katkaisevansa vedet, sekä sähköremontin ja katkaisevansa sähköt.

Parina muunakin vapunpäivänä isännöitsijäni oli käynyt ilmoittamassa mielipiteensä asioista ulkona tupruttelevalle ystävälleni, mutta itse en paikalle ennättänyt. -Viimeksi oli luvannut toimittaa tulevan viikon maanantaille taas jonkin lapun, olisikohan se vaikka tuulesta temmattu suuren suuri lasku, jostain maatajärisyttävästä remontista.

Taitaapa isännöitsijä luulla toimivansa portinvartijana taikka hotellin respana, koska niin innoissaan tulijoita ja menijöitäkin näyttää vahtaavan..

Sattumaa.

Loppuviikko 17. Asiat näyttää hieman valoisammilta, lämmin vesi virtaa taas lämpöpattereissani ja kraanoistani on tullut vettä(lämmintä ja kylmää) joka ikinen kerta kun olen sitä tarvinnut. Enää en tarvitsisi kuin varastetun näkymän ikkunoistani sekä isännöitsijän romut ja rakennelmat helvettiin patioltani, niin melkeinpä kaikki olisikin kunnossa, siis melkein.

Lauantai iltapäivänä töistä tullessani tapailin postilaatikkoani, ihmetykseksi huomasin sen kadonneen normaalilta hyvältä paikaltaan. Pihalleni päästyä yllätyin nähdessäni postilaatikkoni kuin heitettynä, laatikko oli siis "itsestään" siirtynyt noin 70 metrin matkan ja hypännyt kivisille portailleni ulko-oveni eteen. Mikähän taas tässäkin mahtaa olla ideana, mieleni tekisi sitä kysäistä isännöitsijältäni, mutten aikaisempien kokemuksieni valossa sitä viitsisi lähteä tekemään.

Kiusantekoahan on tietysti pienikin kiusanteko, mutten itsekkään olisi keksinyt repiä postilaatikkoa irti. Vai lieneekö kaikki sittenkin vain sattumaa.. Eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka posteljooni olisi laatikkoni ihan ulkoovelle (100 m) siirtänyt..

Déjà vu.

Viikko 17. Palasin takasin lyhyeltä matkaltani, aurinko näyttää paistavan ja kesäinen fiilis. kurkin ulos olohuoneen ikkunoistani joiden näkymän isännöitsijäni on omavaltaisesti kysymättä minulta pressuviritelmillänsä peittänyt. Väistämättä mieleeni tulee kesä ja grillaaminen, mahtaakohan tuolloin olla jo mahdollista grillailla ja nautiskella parista oluesta omalla patiollani, jonne siis näyttäisi paistavan aurinkokin koko päivän. Tiedä sitä, mutta jos asia on vähääkään kiinni tämän taloyhtiön istuvasta hallituksesta, joka siis käytännössä on isännöitsijäni, niin saattanen epäillä.
Eiköhän kyseinen pappa, keksi ja kelmuile kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä, jottei vaan toiveeni toteutuisi.
Isännöitsijälläni näyttää muuten olevan hallituksensa kanssa niin suuri nuija takataskussaan, että hän kuvittelee nuijjivansa kaikki mielikuvitustakin rikkaammat taloyhtiötä koskevat asiat laillisiksi, vaikka ne sitten Suomen lakia rikkoisivatkin.

Positiivisena yllätyksenä sähköni eivät ole vielä katkenneet, vaikka sitä ihan vitun kanssa minulle viime viikolla lupailtiin. Jostain kumman syystä olen alkanut saamaan vettäkin hieman enemmän nyt sitä riittää ihan kastautumiseen asti. Käväisin nimittäin pikaisesti suihkussa ja tällä kertaa sain shampoon päähäni ennen kuin veteni katkaistiin (viime kerralla en sitä kerinnyt edes levittää). Tästä tilanteesta, joka nyt siis näyttää olevan tahallista kiusantekoa, opin jotain. Käyn vielä tänään ostamassa parit kappaleet vesisaaveja ja lasken ne täyteen lämmintä vettä ennen kuin uskaltaudun uudelleen suihkuun.

Lupaan myös ettei isännöitsijäni sellaista paskaa löydäkään, jolla minut asunnostani ajaa...

Nyt ämpäreitä ostamaan...

Tyhjä lupaus.

Viikolla 16 kuulen vesiputkistoistani sihinää ja suhinaa, vai lähteeköhän sekin innokkaasta isännöitsijästäni. Pitihän sekin arvata: isännöitsijäni katkaisi veteni, nyt ei siis tule vettä enää mistään reiästä.

Asian innoittamana käväisin isännöitsijän eli naapurini luona, kysyäkseni veden katkaisuun johtavia syitä ja päälle takaisin kytkemisen aikatauluista. Vastaukseksi sain tylyn vittuilun ja ilmoituksen, jota lainaan suoraa isännöitsijäni suusta. "olemme aloittaneet taloyhtiössämme remontin ja huoneistostanne katkaistiin vesi 3-6 kuukaudeksi, ja te painutte HEVON VITTUUN SIELTÄ!" loppuun isännöitsijäni vielä huusi, "sähkökin katkaistaan ensiviikolla".

Asiallinen keskustelumme päättyi jälleen varsin nopeasti, jonka jälkeen päätin soittaa koeluontoisesti Suomen kansalaisten tuelle ja turvalle eli Poliisille. Poliisit tulivat, jututtivat minua sekä isännöitsijääni ja läksivät. Sain kuitenkin tietooni aikavälin ja lupauksen jolloin vettä jo kuivuvista hanoistani tulisi, lupaus oli iltapäivisin kello 17.00-18.00.
Iltapäivällä kello 17.15 käytin lupauksen hyväkseni ja menin suihkuun, viisi minuuttia oltuani lämpimässä suihkussa, lämmin veteni katkaistiin ja jotakin aikaa myöhemmin katkaistiin myös kylmä veteni. Pakko sanoa, tempauksen jälkeen hetkellinen kyrpimisprosenttini isännöitsijääni kohtaan oli korkealla ja jouduin jopa hetkellisesti kokoamaan itseni uudelleen.

Eräretkeilyä.

Huhtikuussa 2008 saan postiluukustani lisää laskuja, tällä kertaa yhtiön hallitus aikoo rokottaa roimasti, uusien laskujen yhteenlaskettu loppusumma on todellakin vääntämällä väännetty ja karvaa vaille 10 000 €. Ei paha, viikkorahoistani maksan... PERKELE!

Viikolla 15 huomaan huoneistoni sisälämpötilan laskevan. Pattereita silitellessäni tunnen sen todellisuudessakin. JES! Huoneistostani on nyt katkaistu lämmitys, vai onkohan se hallituksen mainostama väliaikainen "pika"-remontti, kestoltaan 3-6 kuukautta, jo alkanut. No eipä paljoa haittaa, olin pentuna partiossa ja nukuin lukemattomia öitä jopa lumimajoissa. Nyt on aikani siis tullut ja voin kokeilla oppimiani erätaitoja käytännössä sekä soveltaa niitä Suomalaiseen kaupunkimiljööseen. Hymyä huuleen ja ylimääräinen vaatekerta päälle...




Heh! Hallitus korotti aikaisemminkin kertomani (päivä kuninkaana) huoneen vuokraa. Uusittu summa 11 neliön huoneestani on nyt vaivaiset 400€ kuussa. Ei paha...

Maisema taittuu.

Huhtikuun 2008 alkupäivinä vai sanoisinko ennemmin alkuöinä, koska kaikki mahdolliset asiat lukuun ottamatta aikaisemminkin kertomaani kaivinkone-urakkaa on tehty yöllä. Tarkoitan siis oikeasti, että kaikki mahdolliset rakentamiseen ja remontoimiseen liittyvät toimenpiteet on asumiseni aikana tehty iltasin ja pimeän tultua noin klo. 21.00 alkaen. Tähän mennessä takapihalleni on siis ilmestynyt mitä ihmeellisempiä rakennelmia, on lautaläjää, runkotolppaa, katon harjaa, uutta varastoa, vallihautaa jne.

Kerroin myös aikaisemmin pressuviritelmistä jotka hallitus oli heitellyt patiolleni (päivä kuninkaana). Nyt patiolleni rakennetaan siis linnaa, ei sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan tarkoitan rakennelmaa joka estää olohuoneeni ikkunoista ulosnäkemisen täysin.

Kuvat on otettu olohuoneeni ikkunoista. Hyvät maisemat, eikö?.

Nuijjikaamme.

Maaliskuun 2008 lopulla sain vihdoin postitse ensimmäisen yhtiökokouskutsun. Vaikkei kokousta oltu laillisesti koolle kutsuttukaan.
Päätin mennä kuitenkin ensimmäiseen viralliseen tapaamiseemme, vaikka sitten kysäisemään aikaisemminkin pyytämistäni asiakirjoista. Kokous oli siirretty kutsussa ilmoitetusta sijainnista yhtiön pimeään autotalliin jonne vain hallituksen jäsenille oli varattu istumamahdollisuus.
Kysyin ystävällisesti mahdollisuutta istuutumiseen ja sain vastaukseksi "me istumme,te seisotte". Seuraavaksi kysyinkin mahdollisia asiakirjoja joita yhtiökokouksessa on lain mukaan oltava esillä, tällä kysymykselläni kokous räjähtikin isännöitsijän puolelta minuun kohdistuvaksi väitännäksi ja haukunnaksi. Oltuani kokouksessa yhteensä noin kaksi minuuttia jouduin poistumaan paikalta lapsellisen ja kovaäänisen käytöksen takia.

Eipä se mitään, päätöksiä kyllä nuijittiin (kirjaimellisesti) oikein isolla nuijalla ja hallituksen äänienemmistöllä. Taitaapa muuten tämän taloyhtiön hallituksessa istua pelkästään niitä nuijia...

Päivä kuninkaana.

Tammikuu 2008 ja rauhallista on, tuntuu kun kotonaan ois. Pikkuisen kuitenkin häiritsee postiluukuista tipahtelevat (aikaisemmin liimattiin ikkunaan) lipukkeet ja asiattomat laskut. Harmi etten pysty niitä polttamaankaan, koska takkani käyttö kiellettiin jo aikaisemmin.

Tammi-helmikuussa olenkin sitten jatkanut mitä moninaisin keinoin myyntiin tarvittavien asiakirjojen pyytelyä isännöitsijältä ja yhtiön hallitukselta. Eipä ole vastausta pyyntöihini kuulunut, saati papereita missään näkynyt. Sain muuten lapun missä hallitus ilmoittaa tylysti alkavansa perimään vuokraa yhdestä huoneestani. Mitä VITTUA! kyllä, hallitus ilmoittaa perivänsä takautuvasti vuokraa 200€/kk yhdestä 11 neliön huoneestani, mikä samaisen lapun mukaan kuuluukin nyt naapurihuoneistoon.

Maaliskuussa 2008 heräsin kaivinkoneen jylinään ja kimposin ylös sängystäni, huomasin isännöitsijän viittovan koneen kuljettajalle käsimerkein, mistä aloitetaan ja mihin lopetetaan. Muutamien tuntien kuluttua pationi ympärille olikin saatu aikaiseksi komea vallihauta. Enää ei puutu kuin linna keskeltä ja pirajat altaasta.

Kuvassa siis pationi joka on peitetty isännöitsijän toimesta pressuilla. Patiotani kiertää nyt noin 2 metriä syvä "vallihauta".

Aika kuningas olo..

Talossa tapahtuu.

Innostuneena uudesta aluerajauksesta vai sanoisinko "rajaloukkauksesta" päätin tarkentaa nykyistä hallinta-aluettani ennen kuin menettäisin asemapaikkani kokonaan. Suunnistin lähimpään rautakauppaan hakemaan rakennustarvikkeita, joilla sulkisin huoneistojamme yhdistävän oven.

Onnistuneesti sain "lisäoven" suljettua, varmuuden vuoksi kampesin viritelmäni vielä sängyllä ettei urhea isännöitsijä vahingossa yllättämään pääsisi.

Marras-joulukuussa postilaatikkoni alkoi täyttyä mitä ihmeellisemmistä papereista, ilmoituksista ja turhista laskuista. Yhdessä paperissa mm. kielletään hallituksen päätöksellä takkani käyttö, samainen paperi määrää myös jotain autopaikastani. Kolmannessa taas ilmoitetaan vastikkeeni sekä muiden maksujen takautuvasti nousevan. Neljäs kertoo kohta alkavasta kattoremontista ja plaa plaa plaa...

Kylläpä nyt isännöitsijän kynä savuaa. Eipä taida taloyhtiön edustaja eli isännöitsijä, joka samalla myös tässä tapauksessa on istuva hallitus tietää, miten asunto-osakeyhtiölain mukaisesti asioita tulisi hoitaa.

Missä maailman raja kulkeekaan.

Käväsin taas asunnollani ja yllätykseksi huomasin yhtiön isännöitsijän aloittaneen kanssani kirjeenvaihdon Kirje ei saapunutkaan monelle niin tuttuun paikkaan kuin postilaatikkoon, vaan olikin teipattuna takapihalle johtavan oveni ikkunaan. Lapussa taloyhtiön hallitus toteaa yksiselitteisesti hallinta-alueeni rajan päättyvän tähän ikkunalinjaan.

No niinpä tietysti, maailman raja kulkee ikkunassa ja kuka nyt patiotaan oikeasti kaipaisi?

Ajasta ikuisuuteen.

Aikaa myöhemmin, toivuttuani suru uutisesta ja hautajaisista sain ilokseni kuulla periväni asunto-osakkeen mummoni jäämistöstä. Kyseessä olisi kaunispihainen isolla patiolla varustettu paritalon päätyhuoneisto Helsingin laitamilta.

Mummoni oli ostanut kyseisen huoneiston sijoituksenaan jo aikaisemmin vuonna 1996 ja vuokrannut sitä loppuvaiheessa mm. naapurihuoneistossa varttuvalle pojalle. Jossakin vaiheessa asumistaan naapuri oli "yhdistänyt" huoneistot helpottaakseen poikansa liikkumista osakkaiden välillä, puhkaisemalla huoneistojenväliseen kantavaan seinään oviaukon. Keväällä 2007 poika kasvoi miehen ikään ja muutti maailmalle, jolloin vuokrasopimuskin irtisanottiin. Kesällä 2007 vielä elossa ollut mummoni ystävällisesti pyysi taloyhtiön hallitukselta ja isännöitsijältä asiapapereita omistamansa osakkeensa myyntiin, mutta eipä asiakirjoja koskaan kuulunut vaikka niitä kirjallisestikin haastemiehen välityksellä pyydeltiin.


Marraskuussa 2007 käydessäni asunnollani huomioni kiinnittivät lieden ja jääkaappipakastimen puuttuminen. Tarkemmassa tarkastelussa huomasin myös ns. säätötermostaattien joilla huoneiston sisälämpötilaa patterikohtaisesti säädetään puuttuvan. Seuraavaksi huomioni kiinnittyi takapihalle johtavaan ulko-oveen joka oli ja on naulattu kiinni ulkoapäin isoilla nauloilla.
Tarkemmassa tarkastelussa huomasin myös takapihan patiolleni johtavat portaat irti revityiksi.



No mitä vielä..

Syntymästä kuolemaan.

Maailmani pysähtyessä syyskuussa 2007 kuulin rakkaan isoäitini eli minulle läheisemmin mummoni kuolleen. Sekavissa ajatuksissa ja surutoimissa mummoni saatettiin niin ikuisen haudan rauhaan.

Aluksi

Kerron tarinani kohdalleni sattuneesta itsepäisestä isännöitsijästä joka on ottanut lain ja vallan omiin käsiinsä. Tarina ja tapahtumat ovat todellisia, todellisuudesta poiketen jätän kuitenkin tietoisesti kertomatta tapahtumia, joista asianomaiset voitaisiin helposti tunnistaa. Joudun hieman myös lyhentämään kerrontaa asian monimutkaisten koukeroiden vuoksi.

Salapoliiseille sen verran etteivät blogini päivämäärämerkinnät ole kohdallaan kerronnan kanssa.

Äidinkielen opettajia tervehdin tiedotteella, minua eivät ulkoasut, pilkut saati pisteet kiinnosta. Niitä, joita suunnattomasti hitsaa sanani tai ärsyttää jokin muu julkaisullinen tapahtuma, pyydän lukemaan Raamattua.

Tarkoituksenani on kertoa todellista tarinaa minun tavallani.

Kaikki tapahtumat sijoittuvat ajalle kevät 2007 - kevät 2014...

Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa....